Viimeiset kuukaudet paratiisissa

Ohhoh, viimeisin päivitykseni on jo yhdeksän kuukautta vanha. Muistelin, että olisin päivitellyt blogiani vielä keväälläkin...

Olin Thaimaassa toukokuun loppuun asti, joten olen ollut Suomessa jo melkein puoli vuotta. Tultuani Koh Changilta pysyin Bangkokissa vielä helmikuun loppuun asti, jonka jälkeen lähdin kahden kaverini kanssa Phnom Penhiin viisuminhakureissulle. Viikon ankaran ryyppäämisen ja gämbläämisen jälkeen palasin Thaimaahan ja menin ensimmäistä kertaa ikinä Koillis-Thaimaahan Isaaniin, jossa asuin Khon Khaenin kaupungissa puolitoista kuukautta. Todella hienoa seutua, vaikka onkin Thaimaan köyhintä aluetta. Ihmiset eivät puhu juuri ollenkaan englantia, varsinkaan nuoret, joten jouduin usein puhumaan itse thaita. Kielitaitoni oli ennen Isaaniin menoa melko surkea, mutta menomatkalla tapasin onnekseni junassa amerikkalaisen miehen, joka kuittaili huonolle kielitaidolleni, kun kerroin olleeni maassa jo yli vuoden. Sain tuosta sen verran kovan motivaatioruiskeen, että palkkasin Khon Kaenissa heti asunnon löydettyäni yksityisopettajan. Lukutaidosta oli tuossa vaiheessa erittäin paljon hyötyä. Opin uusia sanoja todella nopeassa tahdissa ja jo muutaman viikon kuluttua small talkkini alkoi olla melko hyvässä kuosissa.

Khon Kaenissa tapaamani ihmiset olivat ehdottomasti ystävällisimpiä thaimaalaisia joita olin tavannut. "Tuhansien hymyjen maa" -sanonta pitää siis siellä vielä paikkansa. Turistikaupungeista näin ei voi sanoa. Vuokraemännästäni ja hänen suvustaan tuli minulle tuon puolentoista kuukauden aikana todella hyviä tuttavia. Vuokraemännän sisko toimi kieliopettajanani, toinen sisko auttoi muun muassa tehdasvierailun järjestämisessä paikalliselle paperitehtaalle ja hänen miehensä toimi golfopettajanani. Lähtiessäni kaupungista he tarjosivat minulle illallisen viiden tähden hotellissa ja heidän äitinsä kutoi minulle talvea varten pipon ja kaulaliinan. :) Upeita ihmisiä.

Khon Kaenista menin viikoksi Udon Thaniin, jonka jälkeen lähdimme visarunille kaverini kanssa Laosiin. Alunperin suunnitelmissamme oli mennä Vientianesta Vang Viengin kautta Luang Prabangiin, mutta emme päässeet Vang Viengia pitemmälle (taaskaan), kun bussissa istuminen alkoi vituttamaan niin paljon. Olen siis ollut nyt kaksi kertaa Laosissa, ja kummallakin kerralla käynyt vain Vientianessa ja Vang Viengissa. Surullista.

Laosin jälkeen reissua oli enää noin kaksi viikkoa jäljellä. Tämän ajan vietin Bangkokissa ja Pattayalla viinaa vetäen.

Kaikki suomalaiset pokerinpelaajat, jotka tapasin viime vuonna Thaimaassa, lähtivät tänäkin talvena takaisin lämpimään, mutta itse palasin koulun penkille. Tämä oli viimeinen vuosi, kun minulla oli mahdollisuus jatkaa opintojani, joten näin parhaaksi tutkinnon loppuun suorittamisen. Minun pitäisi valmistua kahden vuoden päästä joulukuussa, jonka jälkeen suunnittelin lähteväni pitemmäksi aikaa reissuun. Uskoisin löytäväni tutkinnollani töitä jostain Kaakkois-Aasian maasta, joten koulun jälkeen saattaa olla edessä (kymmenien) vuosien ulkomaanmatka. Toivotaan parasta.

12. helmikuuta - Tratin bussiasema

Kuuden päivän Koh Changin reissu on nyt takana ja aika suunnata takaisin Bangkokiin. Bussi on juuri lähdössä Tratista, joten viiden tunnin päästä pitäisi olla perillä Enkelten kaupungissa.

Reissu meni muuten hyvin, paitsi että eilen oksensin koko päivän ruokamyrkytyksen kourissa. Ensimmäinen lajiaan minulle, vaikka syön usein todella likaisen näköisistä katukojuista, jotka normi turisti kiertää kaukaa. Luulen saaneeni myrkytyksen eräässä baarissa tilaamastani nuudelikeitosta.

Matka meni lähinnä auringonoton ja alkoholin merkeissä. Törmäsin suomihotellilla vanhaan Chiang Main tuttuuni, jonka kaverin kanssa tuli otettua keittoa vähän liikaakin. Loman kohokohta oli toissapäivänä, kun soudimme kanootilla eräälle saarelle. Rentoutumisfaktori oli aivan omaa luokkaansa, kun makasi puoliksi vedessä aaltojen heiluteltavana ja otti aurinkoa. Huuuh.

8. helmikuuta - Siam Hut Resort, Lonely Beach, Koh Chang

Tulin juuri rannalta ottamasta aurinkoa. Toivottavasti en polttanut itseäni, sillä nukahdin pyyhkeeni päälle, enkä yhtään tiedä kauan siinä makasin. Nyt on kuitenkin mukavan raikas olo kylmän suihkun jäljiltä. Istun bungalowini terassilla pelkissä shortseissa ja nautin auringon paisteesta. Stressitön fiilis, kun tietokone on asunnollani eikä ole pakko tehdä yhtään mitään. Arki on jossain kaukana muualla, toisessa maailmassa.

Asun tosiaan aivan alkeellisessa bungalowissa, joten lämmintä suihkua on turha toivoa. En ole ennen majoittunut halvoissa hotelleissa, joten ajattelin vetää tällä kertaa hippityylisen reissun eli elän mahdollisimman pienellä budjetilla. Hieno tunnelma, kun nukkuu moskiittoverkon alla eikä ole mitään ilmastointilaitetta katossa hurisemassa. Olo on kuin jollain tutkimusmatkailijalla syvällä viidakossa. Seinät ovat niin ohuet (ja tietenkin täynnä rakoja), että kovin myöhään ei pysty nukkumaan ulkoa kuuluvien äänien ja kuumuuden takia. Tämä on pelkästään positiivinen asia, sillä muuten nukkuisin kuitenkin liian myöhään.

Olen rannalla makoilun lisäksi kiertänyt saarta skootterilla. Kävin Sofia Resortilla (suomihotelli) varaamassa sauna-ajan ja koitin etsiä uutta majapaikkaa. Löysin yhden todella hienolla paikalla olevan bungalowikylän, jonka respassa työskenteli yllättäen musliminainen. Sieltä vapautuisi huomenna huone, mutta en ole aivan varma muutanko paikkaa, koska siinä ei taida olla omaa vessaa tai suihkua, näytti niin pieneltä.

Törmäsin muuten Sofia Resortilla Kambodzan suomihotellin pitäjään. Aivot löivät tyhjää muutaman sekunnin ennen kuin tajusin mistä tunnen respassa vastaan kävelleen miehen. Phnom Penhistä saa kuulemma nykyään kahden entryn viisumeita, mikä on todella hyvä uutinen! Käyn uusimassa viisumini ensi kuun alussa ja tämän jälkeen ei joudukaan miettimään viisumiasioita kuuteen ihanaan kuukauteen.

7. Helmikuuta - Matkalla Koh Changille

Jäin toissayönä lukkojen taakse, kun lähdin yöllä käymään pihalla ja unohdin avaimeni huoneeseen. Porttivahti sanoi kestävän kahdeksaan asti aamulla, ennen kuin oven saisi auki, joten lähdin läheiseen diskoon (Spicy) vetämään vitutuskännit ja kuluttamaan aikaa. Nukuin taas krapulassa koko päivän heräten vasta kahdelta yöllä. Pelasin muutaman tunnin nettipokeria eräässä meksikolaisessa ravintolassa ja päätin auringon noustessa lähteä Changille rentoutumaan. Viiden tunnin bussimatkasta on nyt neljä tuntia takana eli kohta ollaan perillä. Thaimaan julkinen liikenne on kyllä mukavan halpaa, tästäkin matkasta maksoin vain 240 bahtia eli 6 euroa.

Jonkinnäköinen kartta Koh Changista.

Saarelle päästyäni menen lavataksilla White Sand Beachille, josta vuokraan skootterin ja ajan Lonely Beachilla sijaitsevalle resortilleni. Kaverini suositteli bungaloweja, joissa oli yöpynyt viime kuussa, joten menen sinne ainakin yhdeksi yöksi. On kyllä jopa melkein mukavaa tämä matkustaminen, kun kantamuksina on vain selkäreppu ja kameralaukku.

5. Helmikuuta - Sieppari ruispellossa

Sain luettua eilen J. D. Salingerin kirjan "The Catcher in the Rye". Tykkäsin siitä varsinkin alussa todella paljon ja naurahtelin jopa ääneen muutamaan otteeseen hauskan kirjoitustyylin ja huvittavien juttujen ansiosta. Alussa hauskalta ja hienolta tuntunut kirjan päähenkilön kerrontatyyli alkoi loppua kohden kuitenkin tuntua jopa hieman ärsyttävältä. Liekö tähän syynä oma mielialani vai kyllästyminen kerrontatyyliin, sitä en osaa sanoa. Joka tapauksessa todella hyvä kirja, joka ei syyttä ole klassikon titteliä ansainnut.

Kirja kertoo 17-vuotiaasta Holden Caulfieldista, joka opiskelumotivaation puutteen vuoksi erotetaan vähän väliä käymistään kouluista. Tarinan alussa hän käy kolmatta kouluaan, New Yorkin lähellä sijaitsevaa pojille tarkoitettua sisäoppilaitosta, mutta saa sieltäkin potkut. Hän lähtee kotikaupunkiinsa New Yorkiin, mutta päättää pysyä muutaman päivän vanhemmiltaan piilossa, jotta koulun lähettämä eroilmoitus saapuu perille ja vanhemmat ehtivät sulattamaan asian.

Kirja on täynnä Holdenin tekemiä, monesti erikoisia ja hieman lapsellisia havaintoja ympäröivästä maailmasta. Suurin osa havainnoista koskee asioita tai henkilöitä joista hän ei pidä. Eräässä kohdassa kirjaa hänen pikkusiskonsa pyytää Holdenia kertomaan yhden asian, josta hän todella pitää, mutta hän ei keksi mitään kunnollista vastausta. Holden vaikuttaisi olevan pessimistinen ja alakuloinen persoona, joka on jostain syystä ehtinyt jo noin nuorella iällä kyllästyä ympäröivään maailmaan. Yhtenä syynä tähän voi olla hänen rakkaan pikkuveljensä kuolema muutamaa vuotta aikaisemmin.

Samassa keskustelussa hänen pikkusiskonsa kysyy, että mitä hän haluaisi tehdä vanhempana. Holden vastaa, että hän haluaisi olla sieppari ruispellossa. Mies, joka seisoo pellon reunalla ja estää pellolla leikkiviä lapsia tippumasta kielekkeeltä alas. Hyvä esimerkki Holdenin lapsellisesta ja erikoisesta luonteesta.

Kirjassa esiintyy monta kertaa Holdenin inho teennäisiä (phony) ihmisiä kohtaan. Elokuvat ovat teennäisin asia maailmassa ja kaikki niitä katsovat teeskentelijöitä. Ihmisestä tekee hänen mielestään teeskentelevän todella moni muukin asia.

Jos kirjan tapahtumat sijoittuisivat nykyaikaan, niin Holden olisi se kaikista suurin teeskentelijä, koska elokuvista ja yleisestikin viihdeteollisuudesta on tullut niin iso osa ihmisten elämää, että kukaan ei voi puhtain sydämin väittää olevansa sen yläpuolella. Big Brotherista saa melko hyvän esimerkin tällaisesta teeskentelystä: todella moni puhuu halveksivansa koko formaattia ja sitä seuraavia ihmisiä, mutta silti ohjelma kiinnostaa oikeasti heitä jollain tasolla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuitenkin 50-luvulle, joten Holden voi ehkä vielä olla massan yläpuolella tässä asiassa. Joka tapauksessa kaikki ihmiset teeskentelevät jonkin verran. Ihmisten on lähes pakko muokata luonnettaan ja käyttäytymistään muiden ihmisten mukaan, jos haluaa pärjätä elämässä ja pysyä "laumassa" mukana, ja tämä tekee ihmisestä epäaidon eli teennäisen.

Holden ei tunnu muutenkaan suhtautuvan itseensä ja omaan käyttäytymiseensä missään määrin objektiivisesti. Sisäoppilaitoksessa opiskelevat pojat ovat hänen mielestään kaikki eläimiä, joiden käyttäytyminen on usein iljettävää. Hänen ulospäin lukijalle ajatuksiensa kautta antama kuva vaikuttaa olevan kuitenkin täysin väärä, joka selviää, kun hän tapaa baarissa entisen opiskelukaverinsa. Siihen mennessä saamani kuva Holdenista oli melko rauhallinen sekä kiltti ja jokseenkin hiljainen. Kaveriltaan Holden kyselee kuitenkin tyhmiä kysymyksiä ja utelee seksiasioista koko ajan. Hänen kaverinsa kutsuu tätä normaaliksi Holdenin käytökseksi. Holden on siis loppupeleissä samanlainen "eläin" kuin hänen niin halveksimansa kanssaopiskelijat.

Monien heikosta opintomenestyksestä johtuvien erottamisten vuoksi Holden on tietenkin vastuuton ja laiska nuori mies. Ainoa aine, jota hän ei reputtanut viimeisimmässä koulussaan, oli äidinkieli. Tähän oli syynä hänen mielenkiintonsa ja lahjakkuutensa kirjoittamisessa. Hän on siis vaistojensa ajama, kuten käy ilmi monesta muustakin tapahtumasta. Yksi näistä oli naimisiinmeno, kaukaiseen kaupunkiin muuto ja sekatyöläiseksi alkaminen, jonka hän suunnitteli ja pisti täytäntöön vielä saman päivän aikana. Matka jäi kuitenkin kesken heti alkuunsa, kun hänen siskonsa oli lähdössä mukaan, joten hän lupasi jäädä New Yorkiin.

Vaikka kirjassa ei käsiteltykään Holdenin mietteitä ja mahdollista pelkoa tulevaisuudesta, niin sellaisen olemassaolo käy ilmi, kun hänen pikkusiskonsa on jättämässä kouluaan kesken ja lähdössä mukaan kohti tuntematonta määränpäätä. Holden suuttuu ja alkaa huutamaan siskolleen, kun kuulee tämän suunnitelman. Ilmeisesti hän tiedosti tehneensä pahoja virheitä ja tulevaisuutensa olevan epävarma, eikä halunnut siskonsa toistavan omia virheitään.

Muita Thaimaassa lukemiani kirjoja ovat Paulo Coelhon The Alchemist, James Ellroyn The Black Dahlia sekä Liza Marklundin Red Wolf. Aloitin juuri lukemaan uutta kirjaa, John Irvingin Last Night in Twisted River.